Maatiaisperennat

Maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Monet niistä ovat alkuperältään luonnonlajeja ja osa on vanhan jalostuksen tulosta. Maatiaisperennat kukoistavat vähällä hoidolla vuodesta toiseen sopivassa kasvupaikassa. Ne kärsivät harvoin taudeista ja tuholaisista, ja niiden talvenkestävyys on erinomainen.

Maatiaisperennat voidaan koota ryhmiksi, jotka kukkivat koko kesän väriään vaihdellen, kun kasvit vuorotellen tulevat kukkaan. Tämä kukkimisrytmi on tärkeä miettiä, jotta kukat sopivat yhteen. Samoin on otettava huomioon kasvien koko, jotta pienet eivät jää jalkoihin. Monet kevätkukkijat lakastuttavat lehtensäkin nopeasti, joten on hyvä, että toiset kasvattavat isot lehdet peittämään aukot. Keväinen isokiurunkannus on tällainen rehevä kukkija, josta parin viikon kuluttua ei ole mitään jäljellä.

Perennaryhmä kaipaa keväällä pinnalleen ohuen kerroksen kompostia, joka peittää edellisen vuoden kasvinjätteet ja maan painumisen takia pintaan nousseet juurakot. Tällainen kevyt kate pitää maan hyväkuntoisena, ja kastemadotkin viihtyvät. Samalla poistetaan mahdolliset monivuotiset rikkakasvit. Kesän aikana poistetaan kukkavarret varsinkin niistä kukista, joiden ei toivota valtaavan koko penkkiä siementaimina.

Monet perennat muodostavat muutamassa vuodessa tiheän mättään, jolloin kukinta alkaa hiljalleen taantua. Mätäs kaivetaan ylös ja jaetaan lapiolla pienemmiksi. Rikkakasvien juuret perataan mättäistä pois ja jakopalat istutetaan takaisin. Ylimääräiset annetaan ystäville ja tuttaville.

Kevätkukkijat jaetaan syksyllä ja syyskukkijat keväällä. Muutamat perennat ovat mieluummin rauhassa omalla paikallaan. Tällaisia ovat pionit, jotka kerran hyvin istutettuna viihtyvät samalla paikalla pitkään. Mikäli pioniryhmään onnistuu saamaan kuolanpionia, tarhapionia ja jalopioneja, ryhmän kukinnasta ehtii nauttia pitempään. Muutenhan nämä juhannusajan kaunottaret kukkivat varsin lyhyen ajan. Osassa on hyvä tuoksu. Pionin lehdet ovat kuitenkin kauniita koko kesän ja vielä syksylläkin.

Monet suomalaiset luonnonkasvit ovat vakiinnuttaneet paikkansa puutarhoissa, kuten kaunokit, kellot, päivänkakkarat, kielot ja vuokot. Vanhoja suomalaisia koristepensaita sekä hedelmä- ja marjalajikkeita on otettu uudelleen tuotantoon.

Lisäksi on 1990-luvun lopulla aloitettu luonnonvaraisten kasvien käytön lisäämistä varten siementuotanto. Erilaisten kukkivien keto- ja niittykasvien siemeniä on siemenkaupoissa saatavilla niin kissan- ja harakankelloa kuin ahomansikkaa ja keto-orvokkiakin. Siemenseoksia saa mm. kuivaa ja kosteaa niittyä varten. Osa näistä kukkijoista on kaksivuotisia, kuten harakankello, jonka kukintaa on maltettava odottaa. Monet ketokasvien siemenet ovat henkäyksenpieniä. Siksi ne on hyvä sekoittaa esimerkiksi hiekkaan, jotta kylvö onnistuu. Siirtolapuutarhan yhteisistä alueista voi osaa hoitaa luonnonniittynä.

Maatiaisperennat voi istuttaa kukkaryhmiin, jotka houkuttelevat perhosia, sillä puutarhan kauneutta lisäävät siellä lentelevät värikkäät perhoset ja korennot. Perhoset pitävät myös nokkosista, sillä nokkosperhosten ja neitoperhojen toukat syövät niiden lehtiä.